Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen harjoitteluympäristöt kehittyvät koko ajan moninaisemmiksi. Tarve kehittää koulutuksen aikana harjoitteluympäristöjä vastaamaan tulevaisuuden erilaista ja monipuolista sote-osaamista on haastanut koulutusorganisaatioita päivittämään harjoitteluympäristötarjontaa ja toisaalta varmistamaan perusosaamisen kehittymisen koulutuksen aikana.
Ammattikorkeakouluissa on käynnissä monia erilaisia TKI-hankkeita ja tulevaisuuden yksi työelämän (Kangasniemi ym. 2018.) osaamisvaatimuksista on kyky toimia erilaisissa projekteissa. Jatkossa opiskelijat, myös sote-alalla tulevat suorittamaan harjoitteluja erilaisissa kehittämishankkeissa entistä enemmän.
Turun ammattikorkeakoulussa on digisairaanhoitajaryhmiä, jotka keskittyvät sairaanhoitajatutkinnon aikana erityisesti digitaalisten palvelujen hyödyntämiseen asiakastyössä. Tänä syksynä SoteNavi –hanke (KESTÄVÄÄ KASVUA JA TYÖTÄ 2014–2020 SUOMEN RAKENNERAHASTO-OHJELMA - Tuottavaa ja tuloksellista työelämää yhteistyöllä. Erityistavoite 7.1., www.sotenavi.fi ), joka keskittyy yritysten ja järjestöjen sota-rakenneuudistuksen valmennukseen, tarjosi mahdollisuuden yhdelle digisairaanhoitajaryhmän opiskelijalle suorittaa harjoittelu hankkeen organisaatioverkostossa.
Harjoittelun ohjaajana hankkeessa
Harjoittelun ohjaajan rooli hankkeessa on uudenlainen verrattuna ns. perinteiseen harjoitteluun. Opetussuunnitelman tavoitteiden soveltaminen harjoitteluun vaatii luovuutta sekä soveltamiskykyä hankkeen toimenpiteisiin. Tämä vaatii ohjaajilta sekä myös opiskelijalta rohkeutta ja näkemystä siitä, että asioita voi oppia monella tavalla. Kuitenkin ohjaajien on tarkkaan valittava hankkeeseen tuleva opiskelija, jotta voidaan taata opiskelijan kliinisen osaamisen kehittyminen. Yhteistyö opiskelijan tuutoropettajan kanssa on tärkeää, jotta voidaan varmistaa opiskelijan sopivuus projektimaiseen työskentelyyn. Myös opiskelijan itsensä kanssa on hyvä keskustella ennen harjoittelun alkua ja selvittää harjoittelun luonne sekä opiskelijan motivaatio erilaisen harjoittelun suorittamiseen.
Kuvassa Riikka Teuri & Riitta-Liisa Lakanmaa
Opiskelijan ohjaajana hankkeessa on tärkeää tuntea hankkeen tarjoamat oppimismahdollisuudet ja hankkeen keskeinen sisältö ja hankkeen toimijat. Lisäksi keskeistä on, että hanke on hyvässä toteutusvaiheessa ja toimenpiteet ovat selkeitä. Harjoittelu on hyvä suunnitella etukäteen huolellisesti ja huomioida, että suunnittelu ja kehittämistyö vaativat työstöaikaa ja joustavuutta. SoteNavi –hankkeessa opiskelijan harjoittelu toteutui viidessä viikossa ja harjoittelusuunnitelma tehtiin harjoittelun alussa opiskelijan kanssa yhdessä. Opiskelijan ja ohjaajien välisiä tapaamisia pidettiin säännöllisesti ja tarpeen mukaan. Ensimmäisellä viikolla tapaamisia oli tiiviimmin ja väliarviointi pidettiin kolmannella viikolla. Viimeisellä viikolla pidettiin loppuarviointi. Yhteydenpitoa ja ohjausta toteutettiin muuten tiiviisti puhelimitse sekä sähköpostilla. Opiskelija oli mukana kaikissa hankkeen toimenpiteissä (työpaja, teemaseminaari, valmennusohjelman työpakettien työstö ym.) Harjoittelun aikana opiskelija oli lisäksi viidessä eri yrityksessä mukana kehittämässä toimintaa kehittämissuunnitelmien tavoitteiden mukaisesti.
SoteNavi –hankkeen kokemuksen perusteella huomasimme, että opiskelijan pitää olla omatoiminen, oma-aloitteinen ja pystyä itsenäiseen työskentelyyn sekä eduksi on aikaisempi työelämätuntemus.
Sairaanhoitajaopiskelijan näkökulma - minä harjoittelussa hankkeessa
Sain mahdollisuuden suorittaa perusterveydenhuollon harjoitteluni SoteNavi hankkeessa. Hanke työskentely oli minulle täysin uutta, enkä oikein tiennyt mitä odottaa harjoittelulta. Harjoittelu hankkeen parissa on kuitenkin osoittautunut mielenkiintoiseksi ja olen päässyt tutustumaan myös jatko-opintojen mahdollisuuksiin. Hankkeessa tehty harjoittelu on todellakin ollut täysin erilaista, kuin mikään muu käytännön harjoittelu aiemmin. Myös osaamistavoitteiden luominen toi oman haasteensa, koska niitä piti soveltaa hanke harjoitteluun sopiviksi. Mitä harjoittelu hankkeessa vaatii opiskelijalta? Selkeä etu itselleni hankkeessa tehtävässä harjoittelussa on ollut se, että olen ollut pitkään työelämässä yrittäjänä. Suurin osa tehtävistä mitä hankkeen aikana olen tehnyt on ollut erilaisten pienyritysten haasteisiin ratkaisujen hakemista. Tein vierailuja yrityksiin ja sain heiltä ohjeistusta minkälaisiin ongelmiin haluavat minun harjoittelun aikana pureutuvan. Itse työ, eli ratkaisujen hakeminen ja selvittäminen oli pääsääntöisesti tiedonhakua ja selvitystyötä. Löytämieni tietojen pohjalta työstin materiaalia, jonka arvioin olevan yrityksille hyödyksi. Harjoittelun suorittaminen hankkeessa edellyttää mielestäni sitä, että on oma-aloitteinen, osaa kysyä tarvittavat kysymykset, kuunnella vastaukset ja niiden pohjalta muokata keinot millä työtä lähtee eteenpäin viemään. On myös tärkeää ymmärtää pienyrittäjien arjen haasteita ja olla aidosti kiinnostunut perehtymään annettuihin tehtäviin ja etsimään niihin ratkaisuja.
Kuvassa Riina Kalliomäki
Jos olisin mennyt harjoitteluun kotisairaanhoitoon tai terveyskeskukseen olisin varmasti saanut kokemusta potilastyöstä ja toimenpiteiden tekemisestä, jota hankkeessa suoritettu harjoittelu ei tuo. Mutta mitä oppia koen saaneeni hankkeessa tehdystä harjoittelusta. Olen harjoittelun aikana etsinyt paljon tietoa eri lähteistä ja soveltanut sitä kirjoittamaani materiaaliin. Mielestäni tämä on hyödyllinen taito sairaanhoitajan työssä, sekä opinnäytetyön teossa. Sairaanhoitajan pitää osata myös etsiä luotettavaa tietoa luotettavista lähteistä sekä soveltaa saamansa tieto työelämään. Olen itse aina tehnyt töitä käsilläni ja koen olevani ”kädet savessa” työntekijä, joka konkreettisesti tarttuu toimeen ja tekee töitä. Harjoittelussa olen päässyt vahvistamaan omaa heikkoa osaamisaluettani, eli nimenomaan tiedonhankintaa, sen soveltamista ja kirjallisen materiaalin tuottamista. Olen myös päässyt tutustumaan projektityöskentelyyn ja moniammatillisiin työryhmiin ja nähnyt miten hanketyöskentelyllä voidaan kehittää hoitotyön käytäntöjä. Hankkeen myötä tekemäni yritysvierailut antoivat myös paljon lisätietoa alan käytännöistä ja työskentelytavoista. Pääsin tutustumaan myös erilaisiin digitaalisiin hoitoalan ratkaisuihin joihin en muualla ole päässyt tutustumaan. Digitaalisuus ja kotihoidon kehittäminen sen avulla on tulevaisuutta ja siihen panostaminen saattaa olla ratkaisu ikäjakauman tuoman kuormituksen keventämiseen terveydenhuollossa.
Yritysvierailujen ja tekemieni tehtävänantojen myötä sain myös idean opinnäytetyöstä. Idea ei välttämättä koskaan toteudu, mutta hankkeessa saamani tiedon avulla olen pystynyt luomaan konkreettisia ideoita hoitotyön kehittämisestä ja se on mielestäni tärkeintä. Olen itse tyytyväinen viiden viikon harjoitteluuni ja suosittelen sitä kaikille muillekkin, jotka pystyvät itsenäiseen työskentelyyn ja ovat valmiita sitoutumaan hanketyöskentelyn vaatimaan asioihin perusteelliseen perehtymiseen.
Lähteet:
Kangasniemi M, Hipp K, Häggman-Laitila A, Kallio H, Karki S, Kinnunen P, Pietilä A-M, Saarnio R, Viinamäki L, Voutilainen A & Waldén A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus-ja osaamisuudistus. Saatavilla www-muodossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf (luettu 14.11.2018)
Kirjoittajat:
- Riina Kalliomäki, sairaanhoitajaopiskelija, Turun ammattikorkeakoulu,
- Riikka Teuri, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, asiantuntijaopettaja, SoteNavi –hanke &
- Riitta-Liisa Lakanmaa, Yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, projektipäällikkö, SoteNavi -hanke
- Yhteystiedot: riitta-liisa.lakanmaa(at)turkuamk.fi