Oppimista ammattikorkeakoulussa
Oppimista ammattikorkeakoulussa
Uudet opiskelijat astuvat sisään ammattikorkeakouluun odotuksena päästä käsiksi oman alansa opintoihin. Ensimmäiseksi he joutuvatkin yhteisiin monialaisiin pienryhmiin, joissa heille annetaan aito, yrityksestä tuleva toimeksianto. Heidän tulee suunnitella, organisoida ja toteuttaa tämä toimeksianto eri alojen edustajien kanssa yhteistyössä. Miksi ihmeessä?
OECDn mukaan tärkeintä tulevaisuuden työssä on oppimaan oppiminen sekä halu oppia uutta. Koulutuksen tulee valmentaa opiskelijoita maailmaan, jossa on sopeuduttava jatkuvasti uusiin työskentelytapoihin ja uusiin teknologioihin. Tämän hetken opiskelijoiden työnkuva voi muuttua keskimäärin 25 kertaa heidän elinaikanaan. OECDn tutkimusten mukaan noin 65 % tämän päivän nuorista tulee työskentelemään tehtävissä, joita ei nyt vielä ole edes olemassa. Tärkeintä työelämässä menestymisessä tulevat olemaan taito elinikäiseen oppimiseen, kyky tunnistaa ja arvioida omaa oppimistaan ja kehittää sitä.
Työelämässä menestyminen ei ole ainoa tavoite koulutukselle. Onnistunut koulutus tuottaa onnellisempia yksilöitä ja toimivampia yhteiskuntia, parantaa taloudellista ja kestävää kehitystä ja tasa-arvoa, sekä lisää hyvinvointia. Tämä on koulutukselle haaste ja mahdollisuus; voimme reagoida ja aktiivisesti vaikuttaa toivomaamme tulevaisuuteen.
Hyvä ammattialan sisältöosaaminen ei yksinään riitä. Työelämä ei palkitse ihmisiä tiedon määrän mukaan – hakukoneet kun tietävät kaiken – vaan sen mukaan, mitä he tiedolla osaavat tehdä ja miten tietoa soveltavat. Toisin sanoen tarvitaan ongelmanratkaisukykyä, luovuutta, vuorovaikutusosaamista ja yhteistoiminnallisuutta, kykyä hyödyntää uutta teknologiaa, sekä ominaisuuksia, joilla voidaan työskennellä ja rakentaa yhdessä kestävää hyvinvointia.
Koulutus on perinteisesti korostanut yksilöllistä oppimista, jota koulutuksen lopussa arvioidaan yksilön saavutuksien mukaan. Mitä riippuvaisemmiksi toisistamme tulemme verkostoituneessa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, sitä enemmän tarvitsemme hyviä tiimipelaajia ja yhdessä tekemisen osaajia. Innovaatiotkaan ovat harvoin yksilötuotoksia vaan tuloksia siitä, miten yhdessä tietoa jaamme ja yhdistelemme.
Koulutus tarvitsee suunnanmuutosta perinteisestä tietokeskeisyydestä mosaiikkimaiseen osaamiseen, jossa painottuvat tietojen lisäksi taidot ja asenteet sekä kyky itse arvioida mihin suuntaan kulloinkin ohjata omaa oppimistaan. Kaikki oppiminen on arvokasta ja hyödynnettävissä. Vaikka opiskeltu ala tai ammatti ei tuntuisikaan omalta tai oikealta, sitä ei ole syytä heittää romukoppaan vaan miettiä miten aiemmin opittua voi hyödyntää uudessa ammatissa tai millä lisäosaamisella aiemmasta ammatista voi saada mielekkään uuden työn.
Myös opettajuus uudistuu. Enää ei voida tarkalleen ennustaa mitä tietoja ja taitoja opiskelijoille tulee välittää. Opettajuus uudistuu valmentamisen suuntaan, mutta oppimisen edistäminen on edelleen opettajan päivittäisen työn ytimessä. Valmentajan tehtävänä on tukea ja ohjata, jotta elinikäinen oppiminen, yhteisöllinen toimintatapa, erilaisten taitojen yhdistely ja palautteen hyödyntäminen mahdollistuisivat.
Kuvattu oppimisen muutos kuvaa myös innovaatiopedagogiikkaa, joka on Turun ammattikorkeakoulun pedagoginen strategia ja tapa toimia. Alussa kuvattu projektioppiminen on siitä yksi esimerkki. Alun hämmennyksen ja jopa vastarinnan jälkeen opiskelijat oppivat mm. ongelmanratkaisutaitoja, projektinhallintaa, tiimityötä ja vuorovaikutusta. Negatiivisiakin tunteita aluksi herättänyt opintojakso tuottaa opintojen edetessä kiitoksia, ja opittuja taitoja tarvitaan jatkuvasti. Innovaatiopedagogiikan toimintatapoja voi kuvata Albert Einsteinin sanoin: ”En koskaan opeta oppilaitani. Yritän vain luoda heille olosuhteet, joissa he voivat oppia”.
Taru Konst, tutkimus- ja kehitysvastaava/Innovaatiopedagogiikka; yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
Minna Scheinin, koulutuksen kehittämisen päällikkö, Turun ammattikorkeakoulu
Yhteystiedot: etunimi.sukunimi@turkuamk.fi