Sairaanhoitajana toimiminen edellyttää monitahoista hoitotyön asiantuntijuutta. Tarvitaan muun muassa jatkuvaa uuden tiedon hankintaa näyttöön perustuvan toiminnan ja päätöksenteon tueksi, monipuolisia taitoja viestintään sekä ohjaamiseen ja opettamiseen. (Opetusministeriö 2006; Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015.) Asiantuntijana toimimisesta saivat Turun AMK:n erään ryhmän opiskelijat kokemusta viime keväänä, jolloin heidän tehtävänään oli suunnitella ja toteuttaa hygieniakoulutusta vapaaehtoistyöntekijöille. Toteutus suunniteltiin osaksi ryhmälle meneillään ollutta VAASi- eli ”Vastaanottotoiminta, avohoito ja ikääntyneen voimavaraistava hoitotyö” –opintojaksoa. Toimeksianto tuli Turun kaupungilta.
Ohjenuoraksi suunnittelua ja toteutusta varten saatiin tietää vapaaehtoistyöntekijöiden toimenkuvasta mm. se, että he tyypillisesti työskentelevät tarjoilutehtävissä, esimerkiksi keittävät kahvia ja avustavat tarjottimien kantamisessa. He ovat mukana erilaisissa vanhusten tapahtumissa ja ovat usein kosketuksissa myös esim. hauraiden vanhusten kanssa tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Varsinaisesti hoitotyöhön he eivät osallistu, mutta lähikontakti on tavallista, esim. kädestä kiinni pitäminen, vieressä oleminen ja lähellä puhuminen. Käytännönläheistä ja herättelevää koulutusta toivottiin. Lisäksi ohjelmassa saisi olla rentoutta ja hauskuutta, kuitenkin myös asiaa. Pelkkää esitelmää koulutuksesta ei siis haluttu.
Tältä pohjalta alettiin ryhmän kanssa yhteisesti miettiä sisältöjä ja toteutustapoja koulutukseen. Pidettiin aivoriihi, jonka jälkeen ideoita luokittelemalla muodostettiin teema-alueet, joita koulutuksessa käsiteltäisiin. Teemojen muodostaminen tällä tavoin sujui hyvin ja samalla orientoituminen sekä sitoutuminen aiheeseen tapahtui luultavasti paremmin kuin jos teema-alueet olisi annettu valmiina. Aivoriihessä siis saatiin aikaiseksi näkökulmat, joita lähdettäisiin työstämään eteenpäin.
Tärkeimpänä teemana nähtiin käsihygienia ja siihen päätettiin painottaa. Käsihygieniaan sisällytettiin ainakin toimenpiteet, joilla käsihygieniaa ylläpidetään sekä käsihygienian merkitys taudinaiheuttajien leviämisen ehkäisyssä ylipäätään. Oikeaoppista käsienpesua ja käsihuuhteen käyttöä voitaisiin harjoitella, siten saataisiin toiminnallisuutta. Paikalle kuljetettaisiin myös laite käsihuuhteen vaikutuksen havainnointia varten ja tietenkin käsihuuhteet.
Toiseksi aihealueeksi syntyi oman ja ympärillä olevien ihmisten henkilökohtaisen terveyden ylläpitäminen. Tähän alueeseen sisältyisivät käsien kunnosta huolehtiminen, käsikorujen käyttö, oikea aivastustekniikka, rokotussuoja ja käsite ”aseptinen omatunto”. Kolmanneksi päätettiin ottaa mukaan jotakin ruoan käsittelystä, koska kahvitarjoiluiden järjestäminen kuitenkin kuuluu vapaaehtoistyöntekijöiden toimenkuvaan. Myös eritteiden käsittelystä päätettiin lyhyesti jotain koulutukseen sisällyttää.
Suunnittelun yhteydessä syntyi tarkentavia lisäkysymyksiä muun muassa vapaaehtoistyöntekijöiden tehtävistä, iästä, koulutukseen osallistuvien määrästä, käytettävissä olevista havaintovälineistä sekä mahdollisuuksista käsien pesemiseen tilojen puolesta. Näihin saatiin vastauksia ja ne edistivät konkreettista suunnittelua.
Opiskelijat rakensivat aiheesta diaesityksen, jolla koulutus päätettiin aloittaa. Samalla kuitenkin pyrittäisiin pääsemään vuorovaikutukseen vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa, joten sopivia kysymyksiä diojen ohella pohdittavaksi oli mietittävä etukäteen. Havainnollisuuteen pyrittäisiin myös esimerkiksi käsihuuhteen levittämisen ”kuivaharjoittelulla” esityksen lomassa. ”Hauskuuden” keksiminen aiheeseen ei kuitenkaan ollut helppoa. Lopulta tultiin tulokseen, että leppoisa ilmapiiri olisi riittävä tähtäin. Opiskelijat olivat sitä mieltä, että vapaaehtoisilla tulisi olla mahdollisuus kysyä mitä tahansa kysymyksiä ja rento ilmapiiri helpottaisi kysymistä ja kenties myös omakohtaisten kokemusten esille tuomista.
Diaesityksen jälkeen ideoitiin toteutettavaksi tietotesti, jonka avulla saisi kerrattua asioita. Tietotestit tulostettaisiin paperille, jolloin testi toimisi myös muistiinpanoina mukaan otettavaksi. Oikeat vastaukset käytäisiin läpi, ja vielä siinä yhteydessä olisi mahdollista tarkentaa ja perustella asioita ja vastata kysymyksiin.
Suunnitelmat etenivät ja materiaali syntyi yhteistyössä ryhmän kesken. Koulutuksen oli aluksi tarkoitus toteutua kahteen kertaan, jolloin ryhmä olisi jaettu kahtia ja puolet olisi toteuttanut toisen ja puolet toisen koulutuksen. Valitettavasti kuitenkin toinen koulutuskerta peruuntui. Tämä aiheutti sen, että loppujen lopuksi kouluttajina oli vain osa opiskelijaryhmästä, määrä oli kuitenkin oikein sopiva.
Toteutuspäivän koittaessa olimme hyvissä ajoin paikalla muokkaamassa koulutustilaa sopivaksi ja laittamassa välineitä paikalleen. Jännitystä oli ilmassa. Opiskelijat olivat valmistautuneet hyvin ja suhtautuivat asiantuntijan rooliinsa, kuten asiantuntijan kuuluukin: vuorovaikutteisesti puhuen, kysellen ja kuunnellen. Kiperiinkin kysymyksiin löytyi vastauksia ja vastaukset annettiin hyvin perustellen ja tietoon vedoten. Toiminnallisessa osuudessa käsien pesu- ja desinfiointiharjoituksessa jokainen osallistuja sai rauhallista ja selkeää opastusta, huumoriakaan unohtamatta. Osallistujat innostuivat harjoittelemaan useita kertoja.
Opiskelijat pitivät tällaisen tapahtuman järjestämistä tervetulleena vaihteluna ja hyvänä käytännön kokemuksena. Vastaavan opastuksen ja ohjauksen koettiin liittyvän kiinteästi sairaanhoitajan työnkuvaan.
Opiskelijat antoivat palautteena mm. seuraavia kommentteja:
- Asiantuntijana esiintyminen tuntui helpolta, koska esitystä varten oli päässyt perehtymään kyseiseen aiheeseen tarkasti. Tämän ansiosta myös osallistujien kysymyksiin vastaaminen oli helpompaa kuin pelkän koulun opetuksen pohjalta.
- Mielestäni tilaisuus oli opettavainen myös näin opiskelijan näkökulmasta. Samalla kuin valmisteli esitystä, löysi itselleen myös uutta ja ajankohtaista tietoa käsihygieniasta.
- Minun mielestäni tilaisuus oli oikein hyvä! Aihe oli sen verran tuttu, että vaikka tilanne jännitti, pystyi kuitenkin luottamaan omaan osaamiseen aiheesta. Mielestäni oli meidänkin hyvä kerrata hygieniaan liittyvää asiaa, sillä aihe tulee koko ajan vastaan työelämässä.
- Lisäksi itse tilaisuudessa aiheeseen liittyen nousi mielenkiintoista keskustelua, johon oli kiva osallistua. Kuuntelijaporukalta nousi esiin hyviä kysymyksiä ja pointteja, jotka haastoi myös itseä asiantuntijan roolissa.
- Tilaisuus oli rauhallinen ja rento, ja sinne oli mukava tulla.
- Tilaisuus auttoi myös siinäkin mielessä, että se oli ensimmäisiä kertoja, kun oikein kunnolla asetuin opastajan ja ammattilaisen rooliin terveyteen liittyvässä aiheessa (tietenkin potilasohjausta olin ennenkin tehnyt, mutta tässä tapauksessa lavalla selittämässä olimme vain me opiskelijat ilman ammattilaisen tukea). Tällaiseen ohjaajan/asiantuntijan rooliin astuminen auttoi omaa itsevarmuuttani tulevissa tilanteissa, missä piti suorittaa potilasohjausta.
- Mielestäni ryhmämme oli täydellisen kokoinen siinä mielessä, että jokainen opiskelija sai toimia tarpeeksi kauan esityksessä asiantuntijan roolissa.
- Oli kiva päästä esiintymään ns. asiantuntijana. Aihe oli siinä mielessä helppo työstää näin opiskelijan näkökulmasta. Yleisö oli hyvin vastaanottavainen, joten esiintyminen oli mukavaa.
- Tilaisuus oli mukava pitää pienessä luokassa, sillä kohinaa ja muuta meteliä ei ollut häiritsemässä esitystä. Itse oppisin ainakin esityksen pitämisestä, olen aina jotenkin jännittänyt niitä mutta tämä tuntui jotenkin helpolta ja kivalta. Minusta oli mukavaa pitää tämä koulutus, kun läsnä oli aidosti kiinnostuneita ihmisiä! :)
Opiskelijat saivat onnistumisen kokemuksen. Luultavasti ja toivottavasti myös heidän näkemyksensä sairaanhoitajan työnkuvan moninaisuudesta laajenivat. Opettajan näkökulmasta toteutus oli haastava siinä mielessä, että suurta opiskelijaryhmää on vaikeaa tällaiseen tehtävään saada sitoutumaan täysin tasapuolisesti. Oli luotettava siihen, että ainakin osa opiskelijoista ottaa päävastuun ja työ tulee hoidettua asianmukaisesti. Vastuunkantajia löytyi, heitä tarvittiin ja he erottuivat, varmasti he myös oppivat eniten.
Kirjoittaja: Henna Lehtola, hoitotyön opettaja, Turun AMK
Yhteystiedot: henna.lehtola@turkuamk.fi
Kuvat: Pixabay