Oivaltava oppiminen

Pääsin kuulemaan kasvatuspsykologian professori Päivi Lonkan luentoa Oivaltava oppiminen. En muista koska viimeksi olisin seurannut näin värikästä, innostavaa ja ajatuksia herättävää esitystä. Uppouduin täysin aiheeseen ja olisin voinut kuunnella häntä koko päivän.

Haluan jakaa kanssasi muutamia ajatuksia liittyen oppimiseen ja motivointiin- opiskelijan tai kollegan.

Lonkan mukaan oivaltava oppiminen yhdistää älyn, tunteen ja luovuuden. Kaikkeen tehokkaaseen oppimiseen sisältyy oivaltamista. Kaikki suuret tieteen ja taiteen saavutukset ovat syntyneet ihmettelyn ja uteliaisuuden kautta. Miten opiskelijaohjaajana herättää opiskelijan kiinnostus ja motivoida häntä? Miten pystyy auttamaan opiskelijaa oppimaan?

Oli mielenkiintoista kuulla että, oppiminen ja keksiminen ovat hyvin samanlaisia prosesseja, ensin mainitussa vain muut ovat keksineet saman asian jo aiemmin. Oppimiseen tulisi kytkeä myös kokemuksellisuus ja tunne. Oppimista edistävät tunteet saavat ihmisen energisoitumaan ja suuntautumaan kohti uutta asiaa. Tärkeimpiä oppimiseen liittyviä tunteita ovat hämmennys, uteliaisuus ja kiinnostus. Ahdistus ei edistä oppimista, eikä pelkkä innostus ole riittävä sytyke. Lisäksi mukavavuusrajoja tulee koetella, koska mukavuusalueella ihminen ei kehity eikä kasva. Taitava esimies tai ohjaaja pystyy aktivoimaan juuri tätä aluetta. Ihminen voidaan joko latistaa tai häntä voidaan auttaa kasvamaan – jolloin hän pääsee ylittämään itsensä!

Lonka esitti luontaisen motivaation 4 C-kirjainta (Instrinsic motivation; Lepper & Henderlong, 2000), jotka motivoivat oppimaan:

Challenge – haaste
Curiosity – uteliaisuus
Control –kontrollin tunne
Context –kiinnostava asiayhteys

Tarjoammeko näitä motivaation sytykkeitä sairaalamme opiskelijoille?  Entä oma työsi sinulle?

Oppimiseen tarvitaan myös rakentavaa palautta, joka on oikea-aikaista, kehitysehdotuksia tarjoavaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa.Tietojen ja taitojen kehittyminen on dynaamista ja muuttuvaa. Epäonnistuminen on materiaalia tulevalle onnistumiselle. Halu ponnistella omien tietojen ja taitojen ylärajoilla on tulevan onnistumisen ehto.

Oppimisen ilo koostuu siis mielekkäästä asiayhteydestä, uteliaisuuden ja kiinnostuksen sytyttämisestä, sopivasti mitoitetusta haasteesta, turvallisesta ympäristöstä, pystyvyyden kokemuksesta, aktiivisen toimijan roolista sekä rakentavasta ja kannustavasta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Löytävätkö opiskelijamme ja työntekijämme nämä sairaalastamme, omista harjoittelu- tai työyksiköistään?

Kannustan tutustumaan Kirsti Lonkan uusimpaan teokseen Oivaltava oppiminen, joka ilmestyi vuonna 2015.

Monta uutta asiaa oivaltanut Tiina Tarr, opetuskoordinaattori, VSSHP