Moniammatillista harjoittelua autenttisessa hoitoympäristössä akuuttisisätaudeilla ohjaajien kanssa ja tukemana

T-sairaalan akuuttisisätautiosasto 1:llä toimi tänä syksynä jo toistamiseen moniammatillinen harjoittelu, jossa lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijat hoitivat osaston potilaita yhdessä ja oppivat myös toisiltaan. Lisäksi heille järjestettiin yhteisiä elvytyssimulaatioharjoituksia. Vastaavanlaista toimintaa ei ole muualla Tyksissä.

Lääkäriopiskelijat tulevat kaksiviikkoiseen harjoitteluun sisätautiosastolle kandivaiheessa. Monilla heistä on jo työkokemusta lääkärinä. Sairaanhoitajaopiskelijat ovat harjoittelussa noin viisi viikkoa kerrallaan ja voivat olla eri vaiheissa opintojaan. Opiskelijaparit vaihtuvat harjoittelun aikana, ja opiskelijat oppivat sekä omasta ammatistaan että tiimityöstä. Vuorovaikutus ammattiryhmien välillä parantuu entisestään.

Opiskelijat hoitavat osastoarjen tilanteita tiimityönä. Esimerkiksi aamulla lääketieteen opiskelija käy tervehtimässä hoitotyön opiskelijaa, joka raportoi heidän yhteisestä potilaasta. Toisekseen lääkärin kierrolla lääkäriopiskelija miettii toimenpiteitä ja lääkemääräyksiä ja sairaanhoitajaopiskelija kertoo potilaan voinnista ja kirjaa määräykset ylös sekä toteuttaa ne.

Opiskelijoilla on ohjaajat eli ammattilaiset, jotka ottavat viime kädessä vastuun potilaiden hoidosta. Ideana on kuitenkin se, että sairaanhoitaja- ja lääkäriopiskelijat oppivat ottamaan itse vastuuta potilaiden hoidosta ja kommunikoimaan keskenään. Tärkeää on, että opiskelijat hahmottavat, että osastolla työskenteleminen on yhteistyötä. Tätä ajatusta on tukenut myös moniammatilliset viikkoreflektiokeskustelut, joissa sekä lääketieteen että hoitotyön opiskelijat ovat yhdessä pohtineet potilaan hoitoon liittyviä asioita.

Moniammatilliseen harjoitteluun on liittynyt myös osastolla autenttisessa hoitoympäristössä järjestetyt moniammatilliset opiskelijoiden ja työntekijöiden kesken pidetyt elvytyssimulaatioharjoitukset. Simulaatioissa on opittu teknisiä taitoja kuten tunnistamaan eloton, aloittamaan paineluelvytys, defibrilloimaan, turvaamaan hengitys sekä ei-teknisiä taitoja kuten päätöksentekoa, tiimityötä ja johtamista elvytystilanteessa.

Harjoittelua on muutettu potilaslähtöisempään ja aktiivisempaan suuntaan: ohjaajia on koulutettu antamaan opiskelijoille enemmän vastuuta, jotta he oppisivat itse suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan potilaan hoitoa. Kun opiskelija pyrkii mahdollisimman itsenäiseen toimintaan ohjaajan ohjauksessa, muuttuu opiskelija perässä kulkijasta edellä menijäksi ja siirtyminen työelämään helpottuu.

Kliinisen hoitotyön opettaja Merja Nummelin