Sairaanhoitajat kohtaavat työssään väistämättä kuolemaa ja kuolevia ihmisiä. Koulutuksen yhtenä tehtävänä onkin edistää opiskelijoiden valmiuksia kohdata kuolevia potilaita ja heidän läheisiään sekä käsitellä kuolemaan liittyviä riittämättömyyden, menetyksen ja surun tunteita.
Hoitotyössä kuolema nähdään luonnollisena osana elämää. Kuolema kohtaa kaiken ikäisiä ihmisiä, joten sairaanhoitajan tulee osata kohdata ja hoitaa kuolevaa potilasta erilaisissa hoitopaikoissa niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Opetus ja kulttuuriministeriön rahoittamassa valtakunnallisessa YleSHarviointi hankkeessa (2018-2020) on julkaistu Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt (ks. https://blogi.savonia.fi/ylesharviointi/2019/01/31/yleissairaanhoitajan-180-op-osaamisvaatimuslauseet-ja-sisallot-julkaistu/)
Näistä osaamisvaatimuksista kolme käsittelee kuoleman kohtaamisessa tarvittavaa osaamista. Opiskelijan tulisi osata ”tehdä elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelman yhteistyössä potilaan ja hänen läheistensä, hoitavan lääkärin sekä muun moniammatillisen tiimin kanssa”, ”toteuttaa oireenmukaista ja inhimillistä palliatiivista hoitotyötä ja saattohoitoa” sekä ”kohdata ja hoitaa kuolevaa potilasta ja tukea hänen läheisiään”.
Kuoleman kohtaaminen kuuluu sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmassa kliinisen hoitotyön perusteisiin. Opiskelijat saattavat kohdata kuolevia potilaita jo ensimmäisen harjoittelujaksonsa aikana. Harvalla opiskelijalla on omakohtaista kokemusta siitä, miltä lähestyvä kuolema tuntuu. Kuoleman ajatus voi olla opiskelijalle jopa pelottavampaa kuin kuoleman kohtaaminen todellisessa tilanteessa. Tämän vuoksi opiskelijoita tulee valmentaa kuoleman kohtaamiseen jo ensimmäisen lukukauden aikana. Myöhemmin kuolemaa ja erityisesti kuolevan potilaan hoitotyötä käsitellään eri näkökulmista esimerkiksi palliatiivisen ja saattohoidon sekä etiikan opintojaksoilla.
Pelkkä teoriatieto ja taitojen harjaannuttaminen eivät riitä, kun tavoitteena on auttaa opiskelijaa tulemaan tietoiseksi omasta tavastaan olla kuolevan potilaan hoitaja. Tarvitaan kokemuksellista asian käsittelyä ja mahdollisuutta puhua omista tunteistaan. Siksi Turun AMK:n sairaanhoitajakoulutuksessa, ensimmäisellä lukukaudella kuolemaa käsitellään lukupiirin avulla. Lähtökohtana on opiskelijoiden itsenäinen perehtyminen aiheeseen sovitun lukumateriaalin ja YLE:n dokumentin ”Suomalainen kuolema” avulla. Opettajan johdolla noin 10 - 12 hengen pienryhmissä opiskelijat jakavat omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Tavoitteena on avoin ja luonnollinen keskustelu kuolemiseen liittyvistä asioista ja kokemuksista. Keskustelun aiheet nousevat opiskelijoilta ja ennakkomateriaalista. Opettajan tehtävänä onkin lähinnä mahdollistaa ja tukea opiskelijoiden merkityksellistä vuorovaikutusta.
Palautteiden perusteella, opiskelijat kokivat kuoleman kohtaamisen mielenkiitoiseksi aiheeksi. Jokainen opiskelija perehtyi etukäteen sovittuun aineistoon, jota pääsääntöisesti pidettiin hyvänä ja kattavana. Erityisesti dokumentti Suomalainen kuolema auttoi opiskelijoita saamaan konkreettisen käsityksen kuolemaan liittyvistä toimista. Lisää tietoa toivottiin mm. tunteiden ja tilanteiden käsittelystä, kuolleen lapsen kohtaamisesta ja eutanasiasta, ”Apua minä kuolen” –opasta joku piti hieman liian uskonnollisena.
Olemme tähän poimineet merkityksellisiä, suoria lainauksia opiskelijoiden kirjoittamista kokemuksista ja palautteista:
- ”aiheesta puhuminen ja sen läpikäyminen on kuitenkin minulle henkilökohtaisesti hankalaa, mutta koin, että nyt kun koko luokan kanssa kävimme yhdessä sitä läpi, aihe ei olekaan niin pelottavan oloinen. Mielestäni on siis todella hyvä, että kävimme aihetta näin perusteellisesti läpi”
Lainauksia siitä miten opiskelijat kokivat aineistoon perehtymisen etukäteen:
- aineistojen läpikäyminen ennakkoon antoi hyvän pohjan tunnilla käytäville asioille ja keskustelua syntyi paremmin
- oli hyvä etukäteen lukea ja tutkia näkökulmia kuolemasta yleisesti ja sairaanhoitajan näkökulmasta. Itselle heräsi paljon ajatuksia aiheesta, niin oli hyvä pitää lukupiiri, jossa kuuli muidenkin ajatuksia, ettei ollut ns. ”yksin ajatusten” kanssa
- oppi hyvin ”teoriaa” kotona lukemalla
Lainauksia, jotka kuvaavat opiskelijoiden tunteiden käsittelyä:
- aluksi tehtävät sujuivat hyvin, mutta kun tehtäviä rupesi itsekin syvällisemmin miettimään myös omalta kannalta, tuli itku
- oppimistilanteena välillä ahdistava
- mielestäni kuolema on tosi vaikea aihe, mutta kiva kun saimme jutella asioista luokassa. Saimme kertoa omat tunteet
- ehkä lohduttavaa myös kuulla muiden omakohtaisia kokemuksia kuolemasta
- vaikka aihe on vaikea ja raskas, on hyvä, että se otetaan selkeästi tunnilla puheeksi, jotta oppisi käsittelemään myös itselle vaikeita ja herkempiä asioita
Kokemusten jakamista ja reflektointia opiskelijat luonnehtivat näin:
- koin helpommaksi oppia, kun sai kuunnella eri näkökulmia ja pääsi itsekin osallistumaan
- keskustelijat voisivat olla aktiivisempia
- keskustelua olisi varmaan syntynyt enemmän, jos opiskelijoita olisi ollut enemmän (meitä oli kolme)
- kiinnostavaa oli kuulla mitä mieltä toiset ovat kuolemasta ja oppia tuntemaan toisiakin jonkin verran
- keskustelu aiheesta oli huomattavasti helpompaa sen jälkeen, kun jokainen oli jakanut omia kokemuksiaan kuoleman kohtaamisesta
- toimi mielestäni hyvin, kun jokainen toi omia kokemuksiaan esille ja oli jotenkin helpompi puhua asiasta kuin pelkkien kysymys - vastaus -lomakkeiden perusteella
- pääsi kuulemaan muiden ajatuksia ja mielipiteitä asioista, joka oli mielestäni hyvä
- ajatuksia herättävää, kun tuli paljon eri näkökulmia
- jäi asioita mieleen enemmän, kun kuuli muidenkin mielipiteitä ja ajatuksia asiasta
Lainauksia, jotka kuvaavat opiskelijoiden tietoja ja keskustelua:
- aineisto oli laaja, jonka lisäksi jokaisen henkilökohtaiset kokemukset aiheesta keskustelun aikana avasivat lisänä aihetta hyvin
- enemmän keskustelua, kuolemasta voi lukea, vaikka kuinka paljon muttei mikään valmista siihen oikeaan tapahtumaan
- selkeytti asioita eikä tarvitse/ tarvinnut jäädä yksin pohtimaan asioita kuolemasta
- itse olisi ehkä kaivannut enemmän neuvoja omaisten tukemiseen ja kohtaamiseen
- Asiaa tarkastellaan sairaalassa kuolemisen kannalta. Enemmän olisi voinut puhua avohoidossa olevien kuolemaan liittyvistä toimenpiteistä
- käytännölliset asiat tulivat tutuiksi aineiston kautta, mutta yhdessä ryhmän kanssa keskusteltaessa tuli opittua paremmin. Sain vastauksia asioihin, jotka jäivät mietityttämään ja oli myös helpottavaa kuulla muiden kokemukset ja huolenaiheet, jotka vastasivat omia ajatuksia
- oppimistapana hyvä, tuli opittua vainajan laitto, sekä omaisten kohtaaminen potilaan kuoltua
- opin uutta, vaikka aihe on osittain tuttu lähihoitajakoulutuksen kautta
- omaisten ohjaus ja tukeminen kehittyivät työn (etätehtävän) ohella sekä pohdintaa miten itse reagoi menetykseen
Lukupiirikeskustelun jälkeen asia konkretisoitui, kun opiskelijat saivat harjoitella luokkahuoneessa vainajan laittoa. Kokemuksia lukupiirin jälkeen toteutetusta luokkaharjoittelusta:'
- harjoittelutunti oli hyvä ja selkeä
- en ole ikinä ollut mukana vainajan laitossa, enkä siis tiennyt yhtään, miten sellaisessa tilanteessa toimitaan. Uskon, että osaisin nyt toimia omaistenkin kanssa vähän paremmin, koska tilannetta on ”harjoiteltu”.
- vainajan laitto oli hyvä harjoitus, sillä nyt kyseessä oli nukke ja sai kokemuksia laittoon, niin voi tulevaisuutta varten pohtia asioita muutenkin kuin, että miten vainaja laitetaan
Opiskelijat kokivat oppineensa monia asioita:
- oppinut kuoleman kohtaamista ja vainajan laittamista. Omaista pitää tukea tarvittaessa
- Surullinen. kärsivällinen, lohdullinen keskustelu omaisten kanssa, kun tarvitaan
- ohjataan omaista, mistä voi hakea apua
- opin kohtaamaan omaisia paremmin
- opin, miten suhtautua tilanteeseen
- jäi hyvin mieleen (vainajan laitto, omaisten kohtaaminen potilaan kuoltua) dokumentin ja muun materiaalin sekä tehtävien vuoksi ja myös siksi, että asiat kerrattiin yhdessä lukupiirissä, ei jäänyt asioita epäselväksi
- omasta mielestäni kuolemaa on mahdotonta ”prepata”. Jokainen hoitaa sen eri tavalla niin töissä kuin siviilissäkin. Ei varmasti ole helppo astua ensimmäisiä kertoja itkevien omaisten eteen
- muistutetaan enemmän, että hoitajatkin saavat tukea näihin tilanteisiin, emme ole yksin!
- keskustelupiirissä tuli hyvin tietoa. Mitä olisin ehkä kaivannut niin keskustelua siitä, miltä hoitajasta tuntuu löytää kuollut tai että potilas kuolee elvytyksestä huolimatta (ja niin että kysymyksessä ei ole vanha/ saattohoitopotilas)
- lukupiirityyppinen opiskelu tuki hyvin käytännön työskentelyä. Toki vainajan laitto on sellaista, että sitä ei voi pelkästään lukemalla oppia. Lukupiirityyppinen asioiden kertaaminen ennen käytäntöä on parempi kuin pelkkä itsenäinen opiskelu
Opiskelijoiden mielestä lukupiiri oppimismenetelmänä toi opiskeluun vaihtelua ja oli kiinnostava, opettavainen ja antoisa tapa käsitellä kuoleman kohtaamiseen liittyviä asioita. He pitivät oppimisen näkökulmasta hyvänä, että saivat perehtyä ja pohtia asioita eri näkökulmista itselleen sopivassa paikassa ennen kuin jakoivat omia kokemuksiaan muille. Osa piti kuolemaa ”aiheena, joka vetää sanattomaksi ja josta on vaikea puhua”. Opiskelijat kuvasivat, että kotona lukiessa sovittua materiaalia tuli monia hetkiä, kun alkoi ajatella omia läheisiään. Lukupiiriä pidettiin hyvänä metodina opiskella kuolemaan liittyviä asioita, myös siksi, että sai puhua vapaasti omista ajatuksistaan. Opiskelijoille oli tärkeää kuulla myös mitä muut ajattelevat aiheesta. Kuolemaan liittyvistä asioista keskusteleminen oli osalle opiskelijoista hankalaa, mutta toisaalta aiheen yhteinen käsittely vähensi kuolemaan liittyviä pelkoja.
Kirjoittajat: Päivi Erkko ja Saara Laaksonen (Turun AMK, Hoitotyön lehtorit).
Opetuksen toteuttivat ja opiskelijoiden kommentit keräsivät hoitotyön opettajat Anu Nousiainen ja Satu Halonen.
Yhteystiedot: paivi.erkko(at)turkuamk.fi
Kuvat: Pixabay