Erilaiset lasten mielenterveyden häiriöt ovat melko yleisiä ja hoitoon ohjaaminen on viime vuosina lisääntynyt. Myös vanhemmat hakevat apua entistä useammin. Harvoin lasten mielenterveyden häiriöiden taustalta löytyy yksittäistä syytä ja lasta on hoidettava kokonaisuutena yhteistyössä lasta ympäröivien ihmisten kanssa (vanhemmat, päiväkoti, koulu). Suomessa 25% lapsista asuu perheissä, joissa vanhemmalla on mielenterveyden hoitoa vaativa sairaus. Sairaanhoitajalta, joka työskentelee tässä ympäristössä lapsen ja perheen kanssa, vaaditaan valmiuksia vaativaan perhetyöhön sekä kommunikointitaitoja lapsen kanssa. Erityisen haastavaa on, kun lapsen kanssa otetaan puheeksi vaikeita asioita.
Sairaanhoitajakoulutuksessa haasteena on näiden taitojen oppiminen. Jo pelkästään lasten kanssa toimiminen on monelle nuorelle opiskelijalle haastavaa, etenkin jos hän ei ole aikaisemmin ollut lasten kanssa tekemisissä tai hänellä ei ole omia lapsia. Kuten tiedetään, kommunikointi eri-ikäisten, eri kehitystasolla olevien lasten kanssa on välillä kokeneellekin hoitajalle vaikeaa. Nykypäivänä voidaan sairaanhoitajakoulutuksessa simulaation keinoin harjoitella monenlaisia lähes autenttisia tilanteita joko näyttelijäpotilaiden tai simulaationukkejen avulla, mutta erityisesti lasten hoitotyön kohdalla vaikeutena on koettu se, että simulaationukke ei reagoi esimerkiksi ilmeillään ja eleillään samoin kuin lapsipotilas. Potilaan tilanteen tulkitseminen koetaan silloin haastavana, esimerkkinä ahdistunut tai pelokas lapsi, joka ei välttämättä ilmaise itseään sanoillaan vaan enemmän kasvojen ilmeillään ja vartalon liikkeillään. Lisäksi opiskelijat kokevat erilaiset roolileikit (esimerkiksi vanhemman esittäminen simulaatiotilanteessa tai toimiminen simulaationuken ”lapsen äänenä”) melko haastavina ja toisinaan jopa kiusallisina, kun aikaisempaa kokemusta asiasta ei ole. Siksi monet asiat opitaankin vasta käytännön harjoittelujaksolla, jossa kohdataan oikeita lapsia. Lasten mielenterveyden hoitotyön harjoittelujaksoilla oppii vuorovaikutustaitoja lapsen kanssa ja esimerkiksi vaativan vanhemman kohtaamista. Opiskelijan käytännön harjoittelua ohjaavalta hoitajalta edellytetäänkin herkkyyttä tunnistaa opiskelijan oppimiseen liittyviä haasteita lyhyen harjoittelujakson aikana ja varmistaa opiskelijan turvallinen ja tavoitekeskeinen oppiminen.
VSSHP:n lastenpsykiatrian osastolle harjoitteluun tulevalta opiskelijalta ei edellytetä aikaisempaa harjoittelukokemusta psykiatriasta, mutta toivotaan sitä. Lastenpsykiatria on psykiatrian maailmassa vain pieni osa ja oma erikoisalansa, joten suuremman kokonaisuuden käsittämisestä on apua. Me lastenpsykiatrialla työskentelevät opiskelijaohjaajat toivomme, että opiskelijalla on tuntemusta lapsen normaaliin kasvuun ja kehitykseen liittyen ja että hän omaa hyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Osastollamme on käytössä ”tavoiterunko”, jonka myötä varmistetaan, että opiskelija saa harjoittelujaksostaan irti sen, mitä kuuluukin. Olemme opiskelijamyönteinen harjoittelupaikka, tarjoamme opiskelijoille mahdollisuuden päästä osaksi moniammatillista työryhmää sekä elää arkea yhdessä lapsipotilaiden kanssa. Osaston arjessa kanssakulkeminen yhdessä lasten kanssa onkin tärkein tavoite, jonka opiskelija voi parhaimmillaan harjoittelujaksollaan täyttää. Jokaiselle opiskelijalle nimetään kaksi omaa ohjaajaa, mutta työyhteisössämme kaikki ohjaavat opiskelijoita. Tärkein perehdytykseen liittyvä asia on myös se, että opiskelijaa kutsutaan omalla nimellä, jolloin opiskelijana tuntisi itseään arvostettavan. Tästä olemmekin saaneet opiskelijapalautteissamme aina positiivista palautetta.
Haluamme kohdata opiskelijamme asenteella, että jonain päivänä hän voi olla kollegamme, osana omaa työyhteisöämme.
Pidämme huolta, että opiskelijamme pääsevät osallistumaan heille tarkoitettuihin infoihin. Lisäksi osastotyöhön kuuluvat vanhempien tapaamiset, verkostot ja hoitoryhmät joihin opiskelija pääsee myös osallistumaan. Näiden avulla opiskelija saa käsityksen, mitä vaativa perhetyö käytännössä on. Tavoitekeskusteluiden ja arviointien lisäksi pyrimme mahdollisimman paljon keskustelemaan opiskelijoidemme kanssa. Olemme päivittäin arkojen, tunteita herättävien asioiden parissa ja toivomme opiskelijoiltamme avoimuutta keskusteluun näiden asioiden suhteen. Edellytämme opiskelijalta itseohjautuvuutta sekä kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Oppimisympäristömme haasteena voi opiskelijalle olla, että ajoittain potilaita tulee paljon pienessä ajassa ja myöskin nykyään osastohoitoon ohjautuvat kaikkein haastavimmat potilaat ja heidän perheensä, joita ei enää pelkästään avohoidon keinoin voida auttaa. Näissä kohdissa itsenäisen työotteen omaava ja aikaisempi kokemus psykiatriasta on hyödyksi suurelta osin oman oppimisen kannalta. Haastavien tilanteiden tullessa eteen, on aina mahdollisuus tilanteiden läpikäymiseen. Harjoittelujakson aikana keskustelut tukevat itsereflektointia, josta tulee olemaan hyötyä myös tulevaisuutta ajatellen, missä ikinä sitten tuleekaan olemaan töissä.
Kirjoittajat: Satu Haapalainen TtM, sh, lehtori Turun AMK, Marika Toivonen, sh, TYKS, Lastenpsykiatrian osasto L1 ja Saara Sairanen, sh, TYKS, Lastenpsykiatrian osasto L1
Yhteydenotto: satu.haapalainen(at)turkuamk.fi